Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Täällä voit kirjoittaa omia seikkailujasi yksin tai ystäviesi kanssa!

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: X•√εχυş•X

16.04.2015 14:36
Shinigami - Hougenin lauma

Herättyäni makoisilta päikkäreiltä suuntasin kohti ruokakekoa, jonne oli Hougenin syötyä jäänyt vain muutama riistaeläin.
"Tässäkö kaikki??" tiuskaisin läheiseltä koiralta, jonka muistin olleen saalistusryhmässä mukana. Ruskea dobermanni hätkähti painaen päänsä.
"Kyllä, komentaja!" uros vikisi, ja minua enintäänkin ärsytti tupnraukkamaisuus. Mutta vain kruunatakseni päivän päätin hieman leikkiä.
"Mitä helvettiä te oikein sitten siellä puuhasitte, kaivoitte ulosteitanne maasta?!" ärähdin niskavillat pystyssä. "Nyt painut takaisin metsästysmaille, HETI!"
Dobermanni pudisteli kiivaasti päätänsä nopeasti läähättäen.
"En voi, siellä ei ole mitään jäljellä! Kaikki muu riista oleskelee Õun reviirillä..", tämä selitteli. Minua alkoi yhä enemmän ja enemmän haluttaa repiä urokselta korvat päästä.
"No, jokatapauksessa sinä menet nyt heti takaisin sinne missä olitkin, etkä palaa ennen kuin sinulla on ruokaa koko laumalle. Menet yksin, eikä minua suorasanaisesti kiinnosta saalistatko Õun rakkien reviirillä", puhuin nyt hitaasti harkiten sanojani, ja sen jälkeen mulkoilin koiraa kylmin silmin. Nuori uros näytti yllättyneen äänenmuutostani, ja rupesi koppavaksi. Luuli voittavansa. Pfft.
"Tai..?"
"Tai", vastasin, ja loin tälle rauhoittavan hymyn, joka lupasi hyvää. "Tai kuolet."
Dobermanni katsoi minuun pitkään, ja epäröi vielä. Paljastin hienoisesti kulmahampaitani, mikö sai hänet säpsähtämään.
"HAI!" tämä ulvoi viilettäessään metsään useiden uteliaiden silmäparien saattelemana. Käännyin tyytyväisenä riistakasan puoleen, ja kahmaisin suuhuni peuran pienoisen vasan ja jäniksen.
Söin ruokani kylläisenä, ja kohta missä ruokaa oli ollut, oli vain läikkä verta.

//päätin tälki ropsii. XD

Nimi: X•√εχυş•X

15.04.2015 21:19
//Oon ziiz Haave, vaihan nimen. XD//

Amarus - Õun lauma

Saavuimme Hikarin ja Shingon kanssa aukiolle. Viestinviejä oli ensimmäinen, joka haistoi veren, mutta ilmoitettuaan asiasta haistoin sen itsekin.
#Herran tähden# ajattelin, kun katsoin vaivaisen pennun veristä ruumista. Minun teki vain mieli kääntää pääni pois ja laskea kolmeen, mutta egoni tähden pysyin tyynenä.
"Mitä teemme tälle? Viemmeköitse Ginin nähtäväksi vai hautaammeko saman tien?" Shingo kysyi, ja näytti itsekin pahoinvoivalta(?). Nielaisin yrjön takaisin, ja käänsin kiitollisena katseeni viestinviejään.
"Viedään Ginille, hän sitten päättää mitä pitäisi tehdä", kähisin karhealla äänellä, kun kelasin mielessäni, miten taas hengitettiinkään. "Hikari, sinä ja minä kannamme tuon leiriin. Shingo, voisit kulkea edeltä, olen varma että monet muutkin pedot haistoivat veren."

//kesti x(

Nimi: Adena

06.04.2015 12:15
Dark, Erakko

"Evil, pennut, toin ruokaa, ja kiintoisia uutisia."
Vein ruuan pöytään. ja kerroin Swordin kanssa mitä näimme. "Mitä? Ninera ei olekkaan kuollut?" Evil sanoi minulle. "Ei... JA SE ON ONGELMA!" huusin kaikkien kuulen. "Missä Devil on?" kysyin kun rauhoituin. "Omassa huoneessaan kai" Sword sanoi ajatuksissaan. "Devil... hei poika!" sanoin hänelle. Hän katsoi minua... ja järkytyin

Vastaus:

Erhemn, koirilla ei ole pöytiä saati huoneita xD
Ja-- Eih, en sano sitä uudelleen. Lue aiempi vastaus -.-" Oli myös aikalailla kirjoitusvirheitä, mitkä vähentävät kokemuspisteitäsi... Saat 1 kp.

Terveisin,
»†•Sнα∂󕆫

Nimi: Adena

06.04.2015 11:52
Ai niin ja //Teen sen emän ja sen "kamalan asian" :)

Vastaus:

En ymmärtänyt sanaakaan, mutta hyvä on xD

Terveisin,
»†•Sнα∂󕆫

Nimi: Adena

06.04.2015 11:50
Ninera, ohun lauma

"Juokse!" Zares huusi nopeasti.Kun Ninera katsahti taakseen hän löysi oivan pakoreitin. Se menisi suoraan lauman luokse. Nopeasti Ninera käänsä Darkille selkänsä. Ja juoksi pois. Mutta Ninera pysähtyi 200 metrin päässä huomatakseen jotain kamalaa. Ninera piilotti sen ja juoksi pois. "Ei hätää, palaan illalla pelastamaan sinut!" Ninera huusi juostessaan pois. Laumassa Zares kysyi: "Missä olit?!" "Ei hätää" Nonera sanoi huokaisten. Häntä tuli vastaan hänen emänsä. Joka oli vihainen. Ja pitäisi puheen myöhästymisestä. Ja silloin kun Nineraa tarvittiin.

Vastaus:

Mmmm-Hm... Edelleenkin, Adena, PANOSTA SELVYYTEEN JA KUVAILUUN! x) Ensin olin ihan että "Höh..?" ja sitten ihan että "Täh..?"
Saat siitä kuitenkin 4 kp:ta!

Terveisin,
»†•Sнα∂󕆫

Nimi: Clover

30.03.2015 12:08
// Päätin nyt saada jotain viimeinki aikaseks O.o //

♥♫ Shingo - Ohun lauma ♫♥

Kipaisin juoksuun Amaruksen ja Hikarin perään. Nuuhkin ilmaa tiiviisti, yrittäen löytää tuntemattoman hajunhäivähdyksen, joka kertoisi jostakin epätavallisesta.
Olin juuri kysymässä Amarukselta, kuinka kauan aikoisimme jatkaa etsintöjä, kun metallinen veren löyhkä saavutti nenäni. Nostin äkkiä kuononi maasta ja huudahin:
"Verta! Haistatteko tekin sen?!"
Nuuhkin yhä kiivaammin maata, kunnes löysin hajun suunnan. Lähdin hölkkäämään hajua kohti.
Tiesin olevani perillä jo ennen kun nostin katseeni maasta; veren löyhkä oli voimistunut sietämättömästi ja maa oli punaisenaan jonkun elämänverestä.
"Voi hyvä luoja", henkäisin, kun näin pienen, noin yksivuotiaan, koiranpennun verisen ruumiin makaavan maassa. Pennun silmät olivat rävähtäneet auki, samoin kuten tämän suu. Irvistin inhosta ja säälistä. Pennun kurkusta lähti alas hännäntyveen asti kuolettava haava, joka vuosi edelleen. Vilkaisin Amaruksen suunnalle kysyvästi.
"Mitä me teemme tälle? Viemmekö itse Ginin nähtäväksi vai hautaammeko sen saman tien?"

// No tällane lyhkäne... Amarus? //

Vastaus:

Oho jännittävä tarina :3 En malta odottaa jatkoa...
Saat siitä 7 kp:ta!

Terveisin,
»†•Sнα∂󕆫

Nimi: Adena

02.01.2015 22:00
Ninera-Ohun lauma

Sword? mitä hän täällä tekee?
"Ninera? Hei kiva nähä, tulin hakemaan yrttejä" Sword sanoi lempeällä äänellä
"Sword et saisi olla täällä!" huusin hänelle
"Anteeksi, mutta Dark käski hakea Devilin haavoihin" sword sanoi pelokaasti
Dark on kulkukoira, Devil hänen rakastettunsa, Evil, Sword ja Heart ovat heidän pentujaan.
"Häivy, pian" sanoin hänelle
Mutta Dark tuli pusikosta
"DARK!"Huusin hänelle
"hei Ninera" Dark sanoi tyynesti
"Au!" Sanoin kun Dark raapaisi minua

//Jatkuu//

Vastaus:

7 kp:ta. Kuvaile tarinaasi enemmän :3

Olkoon onni AINA teille myötäinen,

- Clover

Nimi: Adena

23.12.2014 11:22
Ninera-Ohun lauma

Ninera juoki metsän poikki
"Jes! tämähän on kivaa!"
Ninera huusi ulvaisten.
yhtäkkiä hänen oli pakko pysähtyä, kun kuuli takaan äänen.
*Ei kai kukaan seuraa minua?*
Ninera kääntyi ja säikähti Zaressia, omaa kumppaniaan!
"Hei, Ninera. Mitä teet täällä?"
"En mitään Zares.Entä sinä? seuraatko minua?"
"En todellakaan! Tulin vain katsomaan ettei sinun päälle hyökätä"
*Aha* ajattelin murheissani
Kräts! kuului jostain takaa
"Mikä se oli?" kysyin Zaresilta
"Olemme väärässä paikassa väärään aikaan,JUOKSE!"
Jäin ihmettelemään sitä.
Mutta nyt tiedän mikä se oli. Ja mitä se tekee...MINULLE!

//Saisinko RoPetaa jonkun kanssa? on vähän tylsää vain Zaressilla ja Nineralla koko ajan. Voisin myös tehä kolmannen. Jatkuu//

Vastaus:

10 kp:ta. Voisit vähän enempi panostaa tarinan selvyyteen ja kuvailuun ;)

Olkoon onni AINA teille myötäinen,

- Clover

Nimi: Haave

19.12.2014 22:34
Amarus - Õun lauma


Hätkähdin kysymykselle, ja mietin hetken ennen kuin vastasin: "Totta kai, mitäs luulisit? No, ala nyt tulla, lähdetään!"
Juoksin metsään varjojen suomalle piilolle kiitollisena, ja kuulin Hikarin sekä Shingon seuraavan(?).

//Hehee >:3 Jatkas ite! ^^ No joo, en keksiskään mitään, brain freeze, sorry Clover! :/

Vastaus:

4 kp:ta.

Olkoon onni AINA teille myötäinen,

- Clover

Nimi: Clover

19.12.2014 21:52
Shingo - Ohun lauma

"Hai!" Urahdin väsyneesti Amarukselle.
"Johdatko sinä joukkoa?" Kysyin tältä.

//Juu, lyhyt, mut there`s no inspiration left in my dumb head.. Sorry O.o Ja muuteen, se, joka huutaa, on joku toinen susi/koira ;) //

Vastaus:

2 kp:ta.

Olkoon onni AINA teille myötäinen,

- Clover

Nimi: Haave

18.12.2014 18:03
Amarus - Õun lauma

Jakelin partioita Ginin rinnalla. Halusin itsekin mennä mukaan, mutten niin suuressa ryhmässä.
Etsin katseellani yhtä nopeaa ja toista voimakasta sotilasta, joiden tassut olivat vielä puhtaat. Näin Hikarin, jonka viitoin hännälläni lähemmäs.
Uros totteli mitään kysymättä ja pinkaisi taakseni, kun harpoin lauman viestinviejän luokse.
"Sinä, Shingo!" ulvahdin kiihtyneellä äänellä. "Tule sinä minun ja Hikarin mukaan. Olemme paljon nopeampia, ja voimme mennä edeltä!"
Tällä kertaa tein selväksi, että se oli käsky. Shingo nyökkäsi(?), joten lähdimme matkaan oitis.

//Jatkoa? Sä saat kyllä kertoo, mikä kilju!!! :D

Vastaus:

15 kp:ta!

Olkoon onni AINA teille myötäinen,

-Clover

Nimi: Clover

13.12.2014 18:56
♥ ♫ Shingo - Ohun lauma ♫ ♥

Aurinko häikäisi ikävästi silmiäni, kun laukkasin vauhdikkaasti kohti Ohun Futago-solaa. Kun näin syvän rotkon häämöttävän edessäni, kiihdytin vauhtiani entisestään ja loikkasin valtavalla loikalla yli kuolettavan pudotuksen. Laskeuduin kepeästi tassuilleni ja hiljensin hölkkään. Suunnistin kohti Ginin asuttamaa Vuorilinnaa. Rykäisin kysyvästi, kunnes kuulin ylipäälikön kutsun sisälle.
Astuin sisälle hämärään Vuorilinnaan, ja mietin niitä kaikkia tarinoita, joita äitini oli minulle kertonut Akakabuto-karhusta, Rikistä ja tämän pojasta, ylipäällikkö Ginistä. Vanhat muistot tulvivat ylitseni linnakkeen pimeissä tunneleissa. Kiven raosta puhaltava tuuli pörrötti pitkää turkkiani ja suhisi korvissani, kuiskien minulle salaisuuksia. Räpyttelin silmiäni, kun hämärästä erottui tiikeriraitainen hahmo. Astuin tämän eteen ja kumarsin syvään.
”Päivää, Shingo. Mitä uutta?” Gin kysyi, mutustaen samalla jonkun upseerin tuomaa kalaa. Rykäisin hieman saadakseni ääneni kuulumaan, kunnes aloitin kertomuksen tiedusteluretkestäni.
”Herra Gin, kun kuljin kohti Igojen reviiriä, kuulin epäilyttävää naurun kaltaista ääntä…”
”Amaruskin kertoi minulle kuulleensa naurua sieltä päin”, Gin keskeytti. ”Ah, anteeksi. Jatka toki.”
”Mutta vein viestin perille Igoille. Siis sen liittolaisuus-viestin”, jatkoin.
”No, mitä he vastasivat?” Gin uteli. Tiesin hyvin, että Akame, Igojen johtaja, oli hänen ystävänsä, mutta Gin oli silti käskenyt minua viemään Akamelle varmistuksen, että olivathan Ohun lauma ja Igan ninjakoirat vielä liittolaisia. Noh, asiaan.
”Akame vakuutti, että he ovat puolellamme taistelemassa Hougenia vastaan”, vastasin epäröimättä.
”Hyvä. Akamen kanssa ei kannata hankkiutua riitoihin. Parempi, että hän on meidän, eikä Hougenin puolella”, Gin sanoi, ja hänen äänestään paistoi huojentuneisuus.
”Selvä. Oliko siinä kaikki?” Gin kysyi rikkoakseen kiusallisen hiljaisuuden.
”Öh, kyllä kai. Onko sinulla vielä jotain viestiä hänelle, vai saanko levätä?” Kysyin epävarmana.
”Kyllä, totta kai, voit mennä. Lepää hiukan, mutta tule tänne ylihuomenna, ellei mitään erikoista tapahdu ennen sitä.” Gin sanoi ystävällisellä äänellä.
”Hai!” Huudahdin, ja poistuin Vuorilinnasta hölkäten.
Siristelin silmiäni kirkkaassa auringonpaisteessa.
”Ähh.. Perhana..” Ähisin kulkiessani kohti kauempana häilyvää viileää varjoa. Kiihdytin vauhtiani hiukan, kunnes viimein saavuin perille. Lösähdin makuulle läähättäen edellisestä matkasta. Haukottelin syvään ja silmäni painuivat hiljalleen kiinni…

”Giaaaaaarrgghhhhhh!!!”

Silmäni rävähtivät auki kuin taikaiskusta. Kuka kirkui?! Sydämeni hakkasi lujaa, ja hengitykseni oli katkonaista. Ponnahdin pystyyn ja vilkuilin ympärilleni. Kaikki koirat näyttivät yhtä hämmentyneiltä ja säikähtäneiltä, kuin minusta tuntui.
”Kuka se oli?” Karjaisin lähimmälle koiralle. Tämä höristi korviaan, käänsi päätään minua kohti ja nousi jaloilleen.
”En tiedä.” Tämä huudahti takaisin. Nyökkäsin pienesti, ja painoin kuononi maahan. Suljin silmäni ja annoin hajuaistilleni vallan. Ilmassa pyöri monia tuoksuja, mutta veri ei ollut yksi niistä. Ihmetys nousi mieleeni, ja vilkuilin taas ympärilleni. Huomioni kiinnitti Vuorilinna, josta Gin astui ulos, hämmentynyt ilme naamallaan. Näin hänen kurtistavan kulmiaan, ja loikkaavan hälisevän koirajoukon yli. Kuului kohahdus, kun koirat huokaisivat ihmetyksestä; Ginin loikka oli tosiaan ollut pitkä. Ylipäälikkökin painoi kuononsa maahan. Suuntasin kohti Giniä, mutta vauhtini seisahtui uuden kivunhuudon kajahtaessa ilmaan. Painoin käpäläni korvilleni, etten kuulisi tuota tuskaa. Rutistin silmäni kiinni, ja yritin unohtaa olinpaikkani. Yhtäkkiä huuto lakkasi, yhtä nopeasti kun oli alkanutkin, ja uskalsin taas avata silmäni.
Mikä se oli ollut? Mietin samalla, kun Gin kokosi tarkkanäköisimpiä upseerejaan etsintäpartioihin. Katselin paikallani uljaita sotureita kun he ylittivät solan. Katseeni seurasi heitä, kunnes solan toisella puolella oleva metsä nielaisi heidät. Jäin yksin varjoon pohtimaan, kuka oli aiheuttanut tuon kaamean äänen.

//Jatkoo joku Ohulainen? //

Vastaus:

20 kp:ta!

Olkoon onni AINA teille myötäinen,

-Clover

Nimi: Haave

01.12.2014 15:05
Amarus - Õun lauma

Höristin korviani. Vuorilta päin kantautui jylinän tapaista, ja sai niskakarvani sojottamaan. Loput metsästysjoukostanikin pysähtyivät ja kohottivat huolestuneina katseensa.
"Ei välitetä tuosta", sanoin, kun olin tuijottanut paikalleni jähmettyneenä Hõgenin reviiriä päin. Nostin maahan laskemani hauen. "Jatketaan vain."
Kira heilautti hyväksyvästi häntäänsä, sillä narttu ei voinut puhua tämän suusta roikkuvan jänön vuoksi. Yasumoto ei sanonut mitään, mutta lähti minua seuraamaan, kun marssin eteenpäin saksanpaimenen edellä.
Olin kiusallisen tietoinen siitä, että olin muita hieman lyhempi, mutta peitin sen pitämällä pään ja häntäni pystyssä, ja astelemalla itsevarmoin askelin eteenpäin.
Tummat pilvet alkoivat jo kerääntyä taivaanrannalle kohoavan auringon peitteeksi, josta arvelin, että talvi oli jo käsillä, ja rankat lumimyrskyt saisivat pian alkunsa. Vilpoinen tuulahdus pörrötti turkkejamme vastakarvaan, mutta kukaan ei valittanut.
Siis Kiraa lukuun ottamatta.
"Hyrrr!" hytisi narttu ja murahti harmissaan. "Taasko sitä hemmetin lunta alkaa sataa? Minä kun luulin, että eilinen oli vain poikkeus!"
Minä tai Yasumoto emme vastanneet tai huomioineet kultaisennoutajan manausryöppyä, joka alkoi tulvia jäniksen kaulan ympärille kiertyneiden hampaiden lomasta.
Vaihdoimme kumpikin silti huvittuneita katseita.

~

Leirissä oli hiljaista, kun lopulta saavuimme perille. Suurin osa koirista olivat jakautuneet ryhmiin ja lähteneet metsästämään.
#Nyt tai ei koskaan# ajattelin ja vilkaisin pikaisesti paksua pilvikattoa, joka voisi antaa periksi koska tahansa.
Pieni osa Õun sotureista oli kuitenkin jäänyt leiriä vartioimaan, tai sitten lähteneet varmistamaan, ettei Hõgenin koiria havaittu lähellä rajavuoria.
Hymähdin tyytyväisenä ja nyökkäsin Yasumotolle sekä Kiralle. Se oli selvä merkki siitä, että he saisivat nyt levätä, olivathan kummatkin saalistaneet kanssani puoleen päivään saakka. Kira näytti helpottuneelta ja lähti roikottamaan saalistaan kohti paikkaa, jossa pennut vikisivät. Nartulla ei ollut omia pienokaisia, vaikka haluaisi, mutta hoiti jokaista pentua kuin omaansa.
Yasumotosta en tiennyt. Uros oli kadonnut nopeasti paikalta, muttei minua likemmin houkuttanutkaan lähteä tätä etsimään.
Kiepahdin ympäri ja lähdin kohti paikkaa, jossa kohosivat vanhan ihmisten talon rauniot.
"Ylipäällikkö?" sanoin hiljaa laskettuani keskikokoisen hauen suustani. En haluaisi johtajaa herättää, jos tämä nukkuisi.
"Tule vain, Amarus", kuulin vaikutusvaltaisen ja määrätietoisen äänen.
Nappasin kalan hampaisiini ja astelin vaitonaisena Ginin näköpiiriin.
Tiikeriraitainen akita makoili etukäpälät rinnan alla ja katsoi minuun sinisillä silmillään.
Laskin kantamukseni Ginin eteen ja kumarsin kunnioittavasti, mutta melko kevyesti kuitenkin.
"Kiitoksia", kiitti ylipäällikkö, ja nyökkäsin nopeasti. Heilautin häntäni käpälieni eteen, kun istuuduin.
"Ylipäällikkö, minulla on kerrottavaa", aloitin. Gin pysyi vaiti, joten kerroin: "Minä, Yasumoto ja Kira kuulimme ärjynnän tapaista Hõgenin puolilta päin. Se kuulosti ehkä hieman naurulta. Mitä teemme, jos Hõgen hyökkää ennen meitä? Meillä kuten ei heilläkään ole enää mitään syytä lykätä taistelua, kerran saimme sinut jo ulos siitä pirunluolasta."
Uros pysyi hiljaa hetken aikaa ja söi tuomaani haukea. Vaihdoin kärsivällisesti painoa jalalta toiselle ja katsoin Giniin.
"En usko, että Hõgen suosittelee hyökkäystä", ylipäällikkö vastasi lopulta hitaasti. Pysyin hiljaa ja annoin soturin jatkaa. "He haluavat varmasti suunnitella ovelan hyökkäyssuunnitelman, jotta saisivat mahdollisimman helpon voiton.. Meidän olisi kuitenkin typerää aloittaa taistelu. Tarvitsemme vielä reilusti lisämiehitystä riveihimme. Käske partioita pysymään kuitenkin varuillaan."
Kumarsin uudestaan ja peruutin lähtömääräyksen saatuani pois raunioiden varjosta. Etsin katseellani jotakuta, joka ei näyttänyt tekevän juuri mitään, ja näin Hikarin, joka venytteli juuri herätyn levon jälkeen.
Hölkytin samojedinkoiran luokse ja selitin tilanteen. Uros pysyi vaiti ja kuunteli tarkasti, kunnes lopetin.
"Tahdon siis, että pysytte erityisen varuillanne, tuliko selväksi? Levitä tätä eteenpäin, kiitos", lopetin. Hikari nyökkäsi.
"No problem!" tämä ulvahti hilpeästi häntä heiluen. Hikari oli tullut maasta, jota kutsuttiin hänen mukaansa Englanniksi, joten tämä osasi kyseistä kieltä. Rotukoira toisteli noita kahta sanaa niin usein, että tiesin sen jo tarkoittavan 'ei ongelmaa'.
Nyökkäsin kiitollisena Hikarille, joka kiiruhtikin lähtevän partion luokse kertomaan asiansa.
Käännyin ympäri ja suuntasin yleiselle makuupaikalleni saman, paksun kuusipuun tiiviin lehtikerroksen alle. Laskeuduin mukavaan asentoon makuulle ja haukottelin pitkään ja makeasti.
#Voin kai levätä iltahämärään asti# ajattelin laskiessani mustan pääni neulaskerrokselle. Haukottelin vielä hieman, kunnes ummistin silmäni ja annoin unen tulla.


//Oikeestikko? Eikö täällä ketään ropekamuu löydy? >.<

Vastaus:

Amarus ei voi nähdä Hõugenin reviiriä, koska se on toisella puolella Alppeja, kuulemisesta puhumattakaa! No, tämä oli silti aika hyvä tarina ja saat siitä 23 kp:ta!

*Shado*

Nimi: Haave

28.11.2014 17:23
Shinigami - Hõgenin lauma

Retuutin leiriin vaatimatonta jänöä, jonka olin onnekseni saanut kiinni, vaikka vaikeaa se olikin ollut. Raskaan ja voimakkaan ruumiini vuoksi minun liki täydelliset vaanimistaitoni kävivät koetukselle, sillä lumessa oli vaikea hiippailla.
Aamu sarasti rajakukkuloiden takaa, kuin peläten tulla esiin. Minulla ei siis ollut mennyt kovinkaan kauan.
Kannoin lumenvalkeaa aamiaistani niskasta, tappokohdasta, ja maistoin veren aromikkaan maun suussani. Se sai ilkeän virnistyksen kohoamaan torahampaitteni ylle.
Verta pisaroi hampaitteni välistä, kun laskin saaliini maahan ja kävin makuulle. Hotkin niin nopeasti, kuin suinkin pystyin, kunnes marssin Torahampaan, tuon suuren kivien ja kaatuneiden puiden kasan, eteen.
Vartijat antoivat minun mennä. Toinen rakki inahti, kun vilkaisin tätä ja painoi päänsä. Toisen takajalka vapisi ja uros luimisti korvansa.
Virnistäen ilahtuneena toisten pelosta minua kohtaan, astelin sisään suuaukosta. Hyytävä kylmyys pakkautui raskaana tummanruskean ja mustan kirjavalle turkilleni, mutten edes hätkähtänyt. Kylmyys oli tervetullut luokseni.
Hõgenin pesän edessä epäröin hieman kuitenkin. Vaikka en sinänsä tanskandoggia pelännyt, jokin pidätteli minua pois tämän luota ja sai tottelemaan käskyä. Se oli vaikutusvalta.
Hengitin syvään, mutta vaimeasti, jottei johtaja kuulisi, ja päästin kylmyyden sisimpääni. Se ei saanut minua useiden lailla vapisemaan, vaan kovetti minut ja kannusti eteenpäin.
"Hõgen" sanoin kuuluvasti ovelta, kun astuin sisään pimeyteen. Ääneni oli sävytön, peloton ja välinpitämätön, enkä hätkähtänyt, kun näin tummien ja kiiluvien silmien avautuvan perällä, minua tuijottamaan.
"Tulin kyselemään sinulta tulevasta taistelusta. Meillä on ylivoima, eikä Õun rakkeja pidättele enää mikään hyökkäämästä, nyt kun kerran he saivatkin jo ylipäällikkönsä", kerroin ja astuin kaksi askelta peremmälle. Silmäni alkoivat jo tottua pimeyteen, joten saatoin nähdä johtajani valtavan ruhon, kun tämä nousi ylös ja vangitsi katseensa minuun.
"Meidän pitäisi hyökätä en-!" aloitin. Hõgen kuitenkin puhui päälleni. Tämän ääni oli mietteliäs, mutta myös todella alistava.
"Ei. Me emme hyökkää. Annamme niiden tehdä aloitteen, jos uskaltavat, mutta emme hyökkää, kunnes olen itse tehnyt selvää Ginistä. Kaikkien nähden aion tappaa sen houkan, jolla oli onnea."
Kuulin itseäni miellyttävää vahingoniloista naurua kumpuavan tanskandoggin kurkusta, ja tämä nuolaisi huuliaan verenhimoisesti.
#Siinä asiassa olemme yhtä mieltä# ajattelin ja virnistin. #pidämme verestä#
Nyökkäsin ja mutisin hyväksyntäni.
"Entä" jatkoin vielä. Tiesin, mitä Hõgen tulisi vastaamaan, mutta halusin kuulla sen ja halusin nauttia sanoista. "jos ne hyökkäävät ensin?"
Johtaja asteli takaisin makuusijalleen ja kävi makuulle, ennen kuin nosti katseensa minuun, ja vastasi värittömällä äänellä:
"Silloin, minä en välitä, anelevatko he polvillaan armoa, säästämään henkensä, enkä välitä, kuinka avuttomia ne ovat. En välitä, kuinka monta houkkaa niillä on mukana, enkä suo armoa, vaikka itse Gin rukoilisi ja söisi paskani muiden edessä.. eikä minua kiinnosta, vaikka Õun armeija olisikin täynnä eksyneitä sieluja, jotka evät tiedä, mihin ovat ryhtymässä..."
Hõgen piti tauon, jotta näkisi himon tappaa silmissäni.
"Nii-in, jos ne ovat niin typeriä ja hyökkäävät ensin.. me tapamme ne.. TAPAMME KAIKKI!"
Tanskandoggi ulvoi nauruaan kurkku suorana, ja olin varma, että jopa Õussa kuultaisiin Hõgenin nauru.
"Voit olla varma, Hõgen-sama", sanoin hiljaa. "Että toiveesi täytetään!"
Kiepahdin ympäri ja tallustin odottamatta lupaa ulos. Ohitin naurusta pelästyneet vartijat ja menin potkaisemaan unikekoja vatsaan. Raavin ja potkin heitä armottomasti, jotta laiskurit heräisivät, ja kailotin:
"Kuunnelkaa joka iikka! Teiltä on kielletty lupa vahingoittaa yhtäkään Õun koiraa, elleivät ne ole meidän rajojemme sisäpuolella! Minä lupaan Hõgen-saman torahampaiden kautta, että ravin joka ikiseltä kurkun auki hampaillani, kuka uskaltaakin astua kohti vihollista!"
Koirat ympärilläni olivat hämmentyneitä, jotkut vihamielisiä, mutteivat uskaltaneet panna vastaan, vaan ulvoivat hyväksyntänsä.
"Hai!"
Katsoin kylmästi, kun ryhmä A (metsästäjät) lähtivät kohti kuusimetsikköä, ja toinen ryhmä (B; rajavartiosto) kohti rajavuoria.
Vetäydyin erään kuusen varjoon ja laskin pääni käpälille. Nukkuisin hieman, jotta olisin valmis menemään itse partioiden mukana rajalle, kun aurinko sarastaisi huipullaan.

//Ahaa? Odotit puoli päivää, ennen kuin vastasit omaan tarinaasi. Kyllä sinulla kärsivällisyyttä riittääkin... xD
Mistä olisin muuten voinut tietää, että mihin aikaan JUURI TÄMÄ ROPE sijoittuu?? 'Wikipedia' ei sitä kyllä kerro, joten info-piste olisi ihan tarpeen...
Kuitenkin, jatkoo? : 3//

Vastaus:

O.o onko sinulla nyt joku ongelma? Hõugen ei omista Torahammasta, eikä sen reviiri ole lähelläkään sitä! Hmmph..
Saat kuitenkin 19 kp:ta..

*Shado*

Nimi: Shinduko

22.11.2014 19:50
Veri kohisee korvissani, kun jännitän takajalkani. Hiivin vielä metrin eteenpäin ennen kuin loikkaan rusakon niskaan ja otan sen hengiltä hetkessä.
Olen metsästämässä Igojen metsässä, reviirilläni. Olen metsästänyt varhaisesta aamusta saakka ja olen tyytyväinen tuloksestani:
2 rusakkoa, 4 lintua ja 1 orava.
Päivä on aika kylmä ja tuulinen, mutta en valita. Lauma tarvitsee ruokaa.
Juoksen metsässä nopein, ninjamaisin harppauksin ja puut vilahtelevat ohitseni.
Hidastan tahtiani ja pysähdyn karhunvatukkapusikon eteen. Kaivan sen juurista oravan ja linnut.
Höristän korviani ja nuuhkin ilmaa varuillani, koska olen lähellä reviirini rajaa, jonka toisella puolella voi olla Hõugenin, Õhun tai Kogien partioita. Myös vaarallisia erakoitakin on nähty.
En kuitenkaan pelkää heitä. Miksi pelkäisin? Koiriahan me kaikki vain olemme!
Murahdan suu täynnä riistaa ja alan juosta poispäin rajasta kohti leiriä. Hetken vauhtia saatuani ponkaisen Õhun tai Hõugenin sotureille mahdottoman suuren loikan koivun paksulle oksalle. Siitä sinkoilen taas toiselle oksalle ja jatkan samaa, ketterästi kuin orava ja nopeasti kuin leopardi.
Viimein, kun laskeudun tammen paksulle oksalle, loikkaan kaaressa alas maahan ja hölkkään leiriin.
Huiskautan häntääni tervehdykseksi Hilrihille, joka on syömässä.
Lasken riistan kasaan ja valikoin itselleni kyyhkysen ja kannan sen toverini viereen, jotta voisin syödä sen.
Vaihdamme kuulumisia Hilrihin kanssa ja suimme toistemme turkkeja kuin ystävät ainakin.

//Sori ku tuli tämmöne tekastu mutta pää on tyhjä! Saa jatkaa.. :3//

Vastaus:

Noh, Arrow ei nyt sitten vastannutkaan, joten otan tästä tarinastani kp:t itse...
Otan 15 kp:ta.

*Shado*

Nimi: Haave

20.11.2014 22:11
Amarus, Õun lauma

Hätkähdin hereille. Aamu ei vielä ollut valjennut ja olin vielä hieman hämmentynyt uneni jäljiltä, mutta olin melko varma kuulleeni oksan katkeavan.
Ponnahdin leveään asentoon ja olin hetkessä valppaana. Tuuli ulvoi lujaa ja armottomasti ja melkein hukutti jonkun kömpelöt vaanimisaskeleet.
Silmäni tottuivat hitaasti hämärään ja tähyilin valppaana pimeyteen ympärilläni. Raotin hieman suutani ja nuuskin äänettömästi ilmaa. Ei mitään outoa -haistoin tuulen mukana vain lisää Õun koiria, metsän vehreät aromi ja pari nuorta oravaa kilpailemassa kävystä.
#Tuulee väärästä suunnasta...# ajattelin turhautuneena. Ei auttaisi muu kuin mennä lähemmäksi katsomaan.
Kuulostelin hetken, ja totesin rapinan siirtyneen selkäni taakse marjapensaan taakse.
Kiepahdin ympäri ja hiippailin lähemmäksi yön kanssa hiljaisuudesta kilpaillen. Erotin valkoisen ja tuuhean kiehkurahännän kohoavan pensaasta, ja seisahduin siihen. Tunsin kihelmöintiä käpälissäni, ja huomasin sydämeni lyövän korvissa asti odotuksesta. Odotin innolla, että saisin häädetty tunkeilijan pois Õun reviiriltä.
Jännitin voimakkaat takajalkani ja ponkaisin äänettömästi ilmaan. Pudottauduin leveälapaisen ja voimakkaan rotukoiran selkään ja pureuduin tämän lapaan. Uros allani ärähti vihaisesti ja kurotti kaulaansa puraistakseen käpälääni.
Loikkasin maahan samojedinkoiran eteen ja paljastin pienet, mutta terävät hampaani.
Lumenvalkoinen uros katsoi minuun lämpimänruskeilla silmillään, mutta pysyi paikoillaan. Koira näytti hämmentyneeltä, mutta hiljainen murina, joka kurkustani kantautui, sai tämän painamaan päänsä sekä häntänsä käpälien väliin.
"Amarus, lopeta!" haukahti samojedinkoira nopeasti. "Älä nyt laumalaisesi kimppuun käy!"
Mulkoilin leveälapaista urosta. Ja sitten minulla välähti. Tietenkin, olihan tämä vaikuttanutkin tutulta!
Annoin niskakarvojeni laskeutua sileäksi ja kiiltäväksi pinnaksi ja istahdin ryhdikkäästi alas. Õun soturikin tunsi jännitteen laukeavan ja nyökkäsi kohteliaasti, ennen kuin istahti itsekin.
"Suo anteeksi, Hikari, en tunnistanut sinua", pahoittelin ja luimisti hieman korviani. Soturi heilautti sopuisasti häntäänsä ja nuolaisi pörhistynyttä rintakarvoitustaan.
"Palasin juuri metsältä. Bulai ja Jonasi ovat jo tukikohdassa", selitti Hikari. Nyökkäsin ja muistin, kuinka olin edellisyönä määrännyt kolmikon metsästysvuorolle.
"Riistaa on melko niukasti nyt, emmekä voineet kiertää kauempaa, sillä kielsit meitä menemästä liian lähelle rajavuoristoa, joten-", jatkoi Hikari vielä. Vaiensin tämän katseellani.
"Minä jatkan oman partioni kanssa tästä, kiitos", sanoin viileän sävyttömällä äänellä. Hikari nyökkäsi, mutta näytti haluavan vielä sanoa jotakin. Kohotin kysyvästi kumiani ja kallistin hieman mustaa päätäni. Uros kuitenkin vain pudisti päätänsä, nyökkäsi uudestaan ja marssi aukiolle marjapensaiden suojasta. En ollut edes huomannut, että tämän vieressä oli ollut vastatapettu jänis, kunnes soturi oli nostanut sen ja marssinut pois.
Itse katsoin nukkuvia koiria ja etsin aamuvirkkuja. Näin kultaisennoutaja nartun nimeltä Kira, joka suki litistynyttä turkkiaan.
Käpäläni kantoivat soturin eteen ja viitoin valveilla olevan Yasumoton mukaani. Saksanpaimen seurasi kyselemättä perässäni.
"Kira, tule sinä minun ja Yasumoton kanssa metsälle", komensin, mutta se ei ollut suora käsky, joten naaras sai kieltäytyä jos tahtoi. Kultainennoutaja ei kuitenkaan niin tehnyt, vaan nousi pirteästi ylös, häntä heiluen ja valmiina toimitaan.
Annoin äänettömän lähtömerkin hännälläni ja lähdin joukon kärjessä eteenpäin.

//Seuraa.... Tästähän melkein tylsää tulee! xD Niin ja tossa Hikarista kuva; https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcT1NgMnDXCK5hwXpKdKgU1 PdVkjy7wCybG2en0rCftJwwyI2yIO

Vastaus:

Mmm-hm.. 20 kp:ta...

*Shado*

Nimi: Haave

18.11.2014 19:41
//Tuota.. Tämä rope on voinut perustua vaikka kuinka moneen GDW- sarjan kohtaan.. -.-'' //

Vastaus:

Kommentit Viekkuun! O.o Ja niin, mutta tämä onkin vielä siltä ajalta, kun Hõugen on elossa...

*Shado*

Nimi: Haave

18.11.2014 06:55
Shinigami, Hõgenin lauma

Heräsin, kun kylmä viima takertui tajuntani ympärille. Murahdin vihaisesti, mutta nousin kuitenkin, ja venytin jokaista raajaani yksi kerrallaan.
Ravistelin uuden lumen turkiltani ja räpyttelin silmistäni väsymyksen tiehensä.
Aukio oli tupaten täynnä kuorsaavia rakkeja, joita mulkoilin inhoavasti.
#Vielä joskus# ajattelin synkästi. #MINÄ johdan heitä, eikä se Hõgenin rakki. Ja silloin minä varmistan, että tuo laiskuus oikaistaan!#
En kuitenkaan herättänyt ketään, puikkelehtiessani tummansävyisten koirien lomitse.
Päivä oli nuori, aurinkokaan ei ollut vielä raahannut läskipersettään taivaanrannalle, joten kylmä jatkuisi vielä pari tuntia.
Mahani kurisi tyytymättömänä. Päätin lähteä saalistamaan itselleni, muut ja erityisesti Hõgen voisivat metsästää itselleenkin, ja jos eivät niin minun puolestani voisivat vaikka nääntyä nälkään.

Hiivin matalana eteenpäin. Sieraimissani leijaili linnun tuoksu, untuvikon tuoksu. Se räpisteli toivottomana puunjuuressa, eikä ilmeisesti vielä osannut lentää.
Astelin hitaasti tipun eteen, joka kuin kilvelleen kellahtanut kilpikonna sätki selällään.
Tuo kirkaisi peloissaan, kun asetin musta ja voimakkaan tassuni sen hennon ja pehmeän rinnan päälle. Siristin silmiäni.
Aloin hitaasti työntämään tassullani maata kohti, ja tunsin, kuinka linnunpojan luut katkesivat yksi kerrallaan.
Se kiljui kurkku suorana ja virnistin julmasti. Nostin käpäläni pois ja jätin puolikuolleen untuvikon siihen.
Kohotin katseeni kohti rajavuoria.
#Varokaa, Õun koirat# ajattelin. #koska minä teen noin jokaiselle teidän soturillenne!#

//Eka tarina Shinigamilla! ;3

Vastaus:

Uuuuu.. Hyvä aloitus! :3 Saat 20 kp:ta!

*Shado*

Nimi: Haave

18.11.2014 06:39
//Joo.. No, sitä ei ollut mainittu missään *mulkoilee Shadoa*, joten en tuota voinut tietää. Hyvä kuitenkin saada se selville jo nyt! :) //

Vastaus:

O.o Katso wikipeiasta ensi kerralla..

*Shado*

Nimi: Haave

12.11.2014 16:38
Amarus, Õun lauma

Hipsin hiljaa eteenpäin. Sydämeni sykki kilpaa ripeiden jalkojeni kanssa. Pidin huolen, että minua ei nähtäisi, ja sen takia pakotin mustan häntäni ja pienehkön pääni matalaksi aluskasvillisuuden suojaa.
Oli yö. Tuuli kertoi laiskasti tarujaan ja suurin osa laumastani nukkuivat. Minä olin kuitenkin iltavartiossa, olin määrännyt itselleni komentajan oikeudella enemmän metsästys- ja rajanvartiovuoroja kuin toisille. Halusin karkottaa muut ajateltavat pois.
Seisahduin rajan tuntumaan. Kirsuani kirveli Hõgenin koirien pistävä katku, ja vedin huuleni taaksepäin inhon irvistykseen.
#Hyi olkoon..# ajattelin. #Kuka sietää tuota katkua?#
Vaikka tunsinkin inhoa Hõgenin väkeä kohtaan, muistutin itseäni, että olin tullut tänne syystä.
Siristin silmiäni ja nousin hitaasti kunnolla jaloilleni. Tämä oli yhä Õun puolta, eikä minun luultavasti tarvitsisi puskassa kyyhöttää. Astuin eteenpäin ja jätin hajumerkkini tammen juurelle, joka näytti olevan pystyssä vain juurtensa tähden.
Pidin kaikki aistini varuillaan ja valppaina, olin valmis syöksymään pakoon, jos toisen lauman partio yllättäisi.
Itse olin tullut yksin. Pidin yksinäisyydestä. Silloin pystyin olemaan todella oma itsenu, eikä yrittää arvailla, mitä toinen mietti.
#On ollut hiljaista jo pitkään.. Toivottavasti tämä kestää# tuumin synkästi ja peruutin hieman kauemmaksi. Vasta, kun olin varma, ettei vihollisrakkeja ollut mailla halmeilla, kipeahdin ympäri ja hölkytin syvemmälle metsän siimekseen.
Jännittyneet kynnet, jotka tuntuivat puristaneen maksaani lähestyessäni rajaa, tuntuivat hitaasti hellittävän puristusotteestaan, mitä lähemmäksi Õun tukikohtaa pääsin.
Aukiolla uinuivat laumalaiseni, mutta pennut oli kätketty varjoisaan syvennykseen, jota suojasi katseilta rykelmä vatukkapensaita. Pienokaisten emot nukkuivat jossain lähistöllä, totta kai.
Nuolaisin huuliani ja menin varjoisalle paikalle erään kuusen rehevän neulaskaton juureen. Ummistin silmäni ja valmistauduin jo painajaiseen.
Sillä tiesin sen olevan tulossa.

//Möö! Seuraa? :3

Vastaus:

Hei Haave! Hieno aloitustarina^^ 25kp!
Muistathan kuitenkin, että nyt elämme aikaa, jolloin Hougen oli vielä Ohun vihollinen (Elämme siis sitä aikaa, että Gin on saatu pelastettua Hougenilta, mutta itse tanskandoggia ei ole vielä voitettu), joten partiot... Noh jaa. + Hougen asui Japanin "Alppien" toisella puolen, joten Ohun laumalla ja Hougenin öykkäreillä ei (minun tietääkseni xD) ole ns. yhteistä rajaa, vaan rajana toimii periaatteessa tämä vuoristo. Käsittääkseni.
Mutta anteeksi vastauksen pituus, enkä siis halua dissata- tarina oli oikein hieno:) Muista vaan, mitä aikaa elämme;)

*Arrow*

©2018 Ohun Legenda - suntuubi.com